Pitääkö mun huolestua?

 

Siis ihan aikuisten oikeesti, pitääkö mun jo huolestua tästä? 😮 Minä, joka en säilö, eilen mä säilöin. Minä, joka leivon yhtään mitään ehkä pari kertaa vuodessa, tänään leivoin sämpylöitä!
Vanhat ihmiset (siis mua vanhemmat) sanoo: "Ei kahta ilman kolmatta"...  Mitähän mulle ihmeellistä mä huomenna teen?  Siinä päivän kysymys.
Ja, tästä kaikesta mä syytän mun ihanaa Ystävää, joka Norjassa tosta vaan "leipas" millon mitäkin. Pakkohan mun oli ees jottai tehä. 😎

Sattuuhan sitä

   Minä en ole ollenkaan keittiöintoilija. Enkä yleensä säilö oikein mitään. Mutta, eikös sitä sanota, että "poikkeus vahvistaa säännön"?  Niin ainakin nyt kävi.
Sain Ystävältä puolukoita, karviaisia ja omenoita. Siivosin puolukat ja tein suurimman osan survokseksi. Ihan sokeritta, jolloin se säilyy pitkään jääkaapissa. Loput puolukat keittelin (edelleen sokeritta) mehuksi. Mehusta saan sitten joskus talvella tehdä vispipuuroa. Mehuna puolukat vie vähemmän tilaa ja ovat aikanaan helposti käyttöön otettavissa.  Sama kohtalo oli yhdellä (vajaalla, osan söin heti) pussillisella karviaisia. Siis mehuksi oottamaan talvea. Kaksi iso pussia karviaisia on pakkasessa.
Omenista pitää vielä jotain värkätä. Alkoi tehdä mieli jätskiä ja karamellisoituja omenalohkoja.  Omenalohkot kyllä onnistuisi, mutta sitä jätskiä pitää ensin käydä ostamassa.  Jospa huomenna... 😋
 

11.9.2001


 Kuva ja teksti: Tony Hagerlund

"Terrori-iskuissa romahtaneiden tornien paikoilla on nykyään näyttävä 9/11-muistomerkki.
Vesi valuu altaissa siten, että sen pohjaa ei näy.  Kokonaisuus on vaikuttava."

---------------------

Maailma ei saa unohtaa tätäkään.

Voihan itku


 On se vaan niin, että elämä on vähän kuin hissi; se kulkee ees-taas ja välillä pysähtyy joko ottaakseen mukaan uuden ihmisen tai päästääkseen jonkun pois. Tänään taas tajusin, että se pois päästäminen (tai poistaminen) on hyvin tärkeää, jotta oma hyvinvointi pysyy kohdillaan. Ei se aina ole edes helppoa, mutta silti se on hyvin tärkeää.  Juuri nyt se on vaan vapauttavaa...

Virtuaalinen ruusu nr 533


 Viikon virtuaalisen ruusun nr 533 saavat Tampereen Lapinniemessä asuvat Riitta Tunturi ja Uolevi Salonen asuinalueen viihtyisyyden ylläpitämisestä.