Herätys!

 Tein tekoäly Copilot’lla pienen kokeilun. Annoin sille aiheen: ”Pelokas lapsi katsoo turvaa hakien vanhempiaan. Ihmiset piirroshahmoissa. kaikilla yllään farkut ja pitkähihainen pusero. Vanhemmat tutkivat omia kännyköitään, eivätkä huomioi lasta. Paikkana koti, vanhemmat sohvalla, lapsi lattialla.” Pyysin aiheesta sekä kuvan että tarinan. Tällaista syntyi:

”Kodin rauhallisessa olohuoneessa istuu piirroshahmojen perhe. Isä ja äiti ovat uppoutuneet kännyköidensä maailmaan, unohtaen ympärillään olevan todellisuuden. Heidän farkkuihinsa ja pitkähihaisiin puseroihin sonnustautuneet hahmot ovat kuin monia muita modernin ajan vanhempia – kiireisiä ja hajamielisiä.

Mutta keskellä tätä digitaalista sumua seisoo pelokas pieni lapsi. Hänen silmänsä ovat suuret ja täynnä kysymyksiä. Hän katsoo vanhempiaan, etsien turvaa ja huomiota. Hän ei ymmärrä, miksi kännykät ovat niin tärkeitä, kun hänellä on oikeat ihmiset vierellään.

Lapsi on lattialla, pienenä hahmona, joka kaipaa syliä ja lohdutusta. Hän toivoo, että vanhemmat laskisivat kännykkänsä ja katselisivat häntä – ehkä hymyilisivät tai kertoisivat tarinan. Mutta he eivät huomaa. He ovat uppoutuneet virtuaalimaailmaan, unohtaen oman lapsensa.

Ja niin lapsi seisoo siinä, pelko silmissään, yksinäisenä ja hylättynä. Hän ei ymmärrä, miksi vanhemmat eivät näe häntä. Ehkä heidän pitäisi ottaa mallia piirroshahmoistaan ja löytää aikaa oikeille ihmisilleen – niille, jotka seisovat heidän vierellään ja kaipaavat heidän huomiotaan.”

Tarina siis tekoälyn tekemä!