Lapset ovat ihania. Mutta, lapset osaavat saada aikuisen raivon partaalle. Erilaiset keinot kokeillaan, kunnes löytyy se toimivin. Nykyisin vedotaan todella usein, että vanhemmat ovat väsyneitä ja siksi antavat lapsilleen periksi mieluummin kuin kuuntelevat huutoa. En minä epäile kenenkään väsymystä, mutta kysyn kyllä isosti, mikä se aiheuttaa. Olen kovin usein törmännyt vanhempiin, jotka vetoavat muiden aiheuttamiin paineisiin koskien vaikkapa vaatetusta, harrastuksia, omaisuuden laatua jne. Vastaukseni heille on aina sama: *Sinä olet aikuinen ja sinun tulee itse määrittää omat arvosi. Väsytät itsesi turhaan toteuttamalla muiden määräyksiä / vihjailuja / toiveita. Ala elää omaa elämääsi sen mukaisena kuin se on juuri sinulle oikea. Keskustele perheesi kanssa, miksi teillä toimitaan niinkuin toimitaan ja tuo esille, että onnellisuus on aivan muuta kuin muiden matkimista tai kilpailua tavaroilla.*
Tämä sama vastaus pätee lapsiin ja lasten kasvatukseen. Ei lapselle hankita tavaroita tai harrastuksia, kun ”kaikilla muillakin on”. Koskaan ei oikeasti kaikilla muilla ole, vaan se on seliseli-selitys tilanteessa, jossa ei haluta / uskalleta elää omien arvojen mukaan. Kun lapsi oppii jo pienenä, että huutamalla ja kiukuttelemalla saa lopulta tahtonsa läpi, sitä keinoa käytetään aikuisuuteen saakka. Kiukuttelun muodot toki muuttuvat, mutta asia on aivan sama. Tosiasia on, että kun toiveen toteutumista joutuu vähän odottamaan, kenties tekemään jotain sen eteenkin, myös toiveen toteutuminen on isompi juttu ja sen arvostus paljon suurempi kuin heti saadessa.
Eräs äiti sanoi kerran, ettei hän voi kieltää lapseltaan mitään, ”koska lapsi saa siitä traumoja”. Voi pyhä jysäys 😡. Millaiset traumat lapsi tuleekaan saamaan, kun koulussa ja aikanaan työelämässä niitä kieltoja tulee moneltakin suunnalta?! Millainen on tämän lapsen kyky selvitä silloin kieltojen keskellä? Vanhempien opetus siitä, miten kieltojen aiheuttamasta pettymyksestä selvitään, on yksi vanhemmuuden perustehtävistä.
Anteeksi tästä mussutuksesta. Kuuntelin vaan erään puolitutun valitusta, kun kuusivuotias (6v!) pyörittää koko perhettä ihan kaikessa. Kuusivuotias päättää, mitä syödään, ketä saa tulla käymään, mitä tv-ohjelmaa katsotaan, milloin kaikkien on mentävä nukkumaan jne. Jos eivät muut tottele, alkaa huuto ja tavaroiden rikkominen. Kuusivuotiaalta ei ole kielletty mitään vuosiin, kun tiedetään seuraukset…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan ajatuksella: "Niinkuin toivot muiden kohtelevan sinua, niin kohtele sinä muita."