Me emme tarvitse...

Asioihin voi suhtautua niin monella tavalla; se on taas kerran havaittu poliitikkojen puheista.
Kun Presidentti ehdottaa laajaa työryhmää käynnistämään eri tahot huomioivia ratkaisuja taloustilanteen parantamiseksi, nuori valtiovarainministeri vastaa: ”Me emme tarvitse lisää seminaareja, joissa päivittelemme tilannetta.” Nyt on kyllä arvoisan ministerin kuuntelussa jokin vika. Kukaan ei ole esittänyt seminaareja asioiden päivittelyyn! On niin hiton hankalaa, kun kaikki ovat omissa poteroissaan lukiten ulospääsytien.
Jos eri tahot eivät osaa / uskalla / halua nähdä asioita kokonaisuutena ja eri osapuolten näkökulmasta, mikään ei selviä. Demokratiassa ei ole viisasta perustaa työryhmiä tai toimikuntia, joihin kyllä kutsutaan ties ketä, mutta joiden ainoa tavoite on vahvistaa yhden osapuolen ehdotukset. Sellaista kutsutaan saneluksi ja se toimii vain ihan toisenlaisissa yhteiskunnissa. Demokratiassa yhteensovitetaan erilaisia näkemyksiä ja jokainen joutuu antamaan jossain kohdassa periksi.

Ministerit vetoavat usein kansalta saamaansa mandaattiin. Minusta se on kyllä aikalailla hutera peruste, koska tuskin sitä mandaattia olisi tullut, jos olisi ollut tiedossa, että suurin osa annetuista lupauksista perutaan / unohdetaan jo ensimmäisen toimintavuoden aikana.
Mitenkäs se olikaan… 
”Veroja voidaan laskea vasta kun talouden säästöohjelma puree ja velka on laskusuunnassa.” 
”Koulutuksesta ei leikata.”
…”kunhan suomalaisille tärkeisiin palveluihin ja sosiaaliturvaan ei kosketa.”
jne. jne.

Me tarvitsemme yhteistyötä, jossa jokaisen tahon esittämät ajatukset ovat lähtökohtaisesti yhtä arvokkaita. Ei hurskaita lupauksia petettäväksi, vaan konkretiaa, jossa kansalaisia kohdellaan tasapuolisesti.