Asumisen aatoksia

 

Uutisissa kerrotaan, että joka kolmatta kiinnostaisi maallemuutto, mutta palvelujen saatavuuden epävarmuus estää aikeen toteuttamisen. Kun kuuntelee hallituksen ja yleensäkin poliitikkojen puheita, epäily on aiheellinen. Palvelut keskitetään yhä enemmän suuriin yksiköihin jotka sijaisevat suuremmissa kaupungeissa. Kun kulkeminen on jo nyt kallista, ja kallistuu kaiken aikaa, ei sekään houkuta siirtymistä kauemmas palveluista. Surullista, sillä monelle maaseudulla asuminen voisi olla erinomainen ratkaisu oman hyvinvoinnin kannalta.

Toiseksi uutisissa kerrotaan, että pienistä asunnoista on jopa ylitarjontaa ihmisten halutessa yhä suurempia koteja. Kun kuuntelee pankkiväkeä, tulee mieleen ajatus. iso sen olla pitää, vaikka rahaa siihen ei olekaan. Ei tästä kovin kauaa ole, kun joku poliitikko kertoi, ettei näitä pieniä asuntoja saisi edes olla. Ihmisen ei hänen mielestään kuulu asua esim. yksiössä. Olen eri mieltä! On monia syitä asua pienessä asunnossa; sekin kannattaisi huomioida. Osalle syy on raha (pieni on halvempi), mutta osalle syy voi olla vaikka vähempi siivous tai se, että viettää kotona eri syistä kovin vähän aikaa. Miksi pitäisi maksaa neliöistä, joihin ei oikeasti ole tarvetta?
Minä esim. soisin kovasti näiden minitalojen lisääntymistä. Pieniä minitaloyhteisöjä, joissa on sitten yhteisiä tiloja esim. saunan, pyykkituvan ja yhteisen kokoontumistilan merkeissä. Tällaisiahan on monia esim. Tanskassa ja siellä asuvat kehuvat niitä. Tanskassahan on tällaisia myös esim. erilaisista sairauksista (esim. alzheimer, liikuntavammat ym.) kärsiville huomioiden heidän erityistarpeet.

Asuminen on hyvin yksilöllinen asia. Minusta on tärkeää, että on olemassa erilaisia mahdollisuuksia erilaisten ihmisten tarpeiden mukaan.