Päivä on pilvinen

 

Lapsuudenkotini ei ollut lainkaan uskonnollinen, mutta yksi muisto on piirtynyt syvälle mieleeni:
Pitkäperjantai oli meille lapsille todella pitkä. Sillon piti istua kotona ja olla hiljaa. Jos vähänkin kuului ääniä tai jopa naurua, vanhemmat kiukustuivat,
Sitten piti istua hiirenhiljaa ja liikkumatta, kun putkiradiossa Ella Eronen lausui mahtipontiseen tapaan: ”Päivä on pilvinen, sillä pitkäperjantaina päivä on pilvinen,” Joskus alkoi naurattaa, kun ulkona paistoi aurinko ja nuo sanat tulivat niin voimalla, mutta sillon purtiin hammasta yhteen ja puristettiin kättä nyrkkiin ja oltiin hiljaa. Ja päivä tuntui kyllä loputtoman pitkältä.
Se oli silloin, kauan sitten.