Ikävä, tuo hiljainen kumppani,
sydämeni syvyyksissä se asuu.
Kaihoisa kaipuu, joka ei hellitä,
kunnes jälleen yhteen löydämme.
Kaukana, mutta silti niin lähellä,
ikävä kulkee rinnallani kuin varjo.
Se piirtää kaipuun kaaret taivaalle,
kunnes jälleen yhteen löydämme.
Oi ikävä, sinä kaunis tuska,
joka muistuttaa, että olet olemassa.
Kunnes jälleen yhteen löydämme,
sinä olet minun ikuinen toivoni.
— Kuva ja runo tehty Copilot-tekoälyn avulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan ajatuksella: "Niinkuin toivot muiden kohtelevan sinua, niin kohtele sinä muita."