Yksin - yksinäinen

 

Yksinäisyydestä puhutaan paljon; senhän on sanottu olevan ongelmana jopa yleisempi kuin sydän- ja verisuonitaudit. On kuitenkin hyvä muistaa, että yksin oleminen ja yksinäisyys ovat eri asia. Moni on mielellään yksin, mutta kukaan ei halua tuntea olevansa yksinäinen.

Minun ratkaisuni pitkälti on netti. Ylläpidän paria ryhmää, minulla on oma sivusto (en kutsu blogiksi, koska täällä nyt on vähän kaikenlaista) ja käyn muutamassa ryhmssä. Lisäksi pidän netin kautta yhteyttä kaukana asuviin ystäviin. Kuvaan pienellä pokkarillani monenlaista ja teen niistä videoita tai nyt myös pieniä lehtiä.

Kun sitten haluan kohdata ihmisiä, soitan jollekin tutulle ja sovin tapaamisen. Useimmiten se onnistuu pian. Voimien ja kunnon mukaan menen ylos luontoon ja siellä kohtaa usein ihmisiä, joiden kanssa jää juttusille. Oma mikrokokoinen piha on myös yksi ratkaisu, sillä naapurit pysähtyvät usein juttusille.

Jos on yksinäinen, eikä omasta lähipiiristä ei löyty apua yksinäisyyteen, on SPR:llä ja muutamilla muillakin järjestöillä ystäväpalvelutoimintaa. Rohkeasti vaan yhteyttä! Ja, netistä löytyy niitä yhteystietoja.

☕ Muistelen, että se oli ABC-asemilla, kun jotkut järjestivät juttutuokioita otsikolla ”Tule juttelemaan”. Ajatus oli, että erityisesti yksin asemalle saapuvat voisivatkin mennä samaan pöytään muiden kanssa ja jutella ihan vapaasti ”aiheesta kuin aiheesta” (kuten yleensäkin ihmisten kesken). Minä en reissuillani -vaikka työ vei pitkin Suomea- törmännyt moiseen. Olisin mennyt juttelemaan!

Entä sinä, jos kahvilassa olisi pöytä, jossa on kyltti ”Tule juttelemaan”, menisitkö? Minusta tuo on mukava idea. Voisin jopa olla päivystämässä moisessa kahvilassa!