Nykyisin autot ovat isoja; liian isoja monille parkkipaikoille...
Minulla oli aikanaan 'Pompannappi', tai oikeastaan kaksikin. Tykkäsin niistä monestakin syystä:
1. Varmatoiminen; ei koskaan jättänyt mua tien päälle, vaikka paljon tuli ajettua.
2. Käynnisty kelillä kun kelillä.
3. Liikkui näppärästi lumisellakin tiellä, kun isommat ja hienommat oottivat auraajia.
4. Hörppäsi vain hiukan bensaa.
5. Sai helposti parkkipaikan, kun mahtui pieneenkin koloon.
jne.
Pari tosijuttua esimerkkinä:
Kun ajoin Norjassa Pompannappini ison tavaratalon parkkipaikalle, auto löytyi helposti: Katsoi vain, missä on ihmisiä rinkinä auton ympärillä! Norjaan kun ei myyntiin saanut moista kapistusta viedä, kun oli kuulemma liian heikkotehoinen Norjan teille.
Minä ajoin Pompannapillani Norjan melkein päästä päähän (Oslo-Mandal-Stavanger-Bergen-Narvik-Alta-Honningsvåg) ja ongelmitta. Mutta, minulla olikin aikaa ja saatoin ajella rauhassa maisemista nauttien. Norjalaiset hurauttivat äkkiä ohi ja heiluttivat naureskellen.
Auton pienuudesta oli hyötyä, kun kerran superliukkaalla kelillä ajelin pientä tietä, joka päätty T-risteykseen. Se toinen tie oli aivan peilikirkas ja luistelin siitä ohjan puolelle. No, pikkuinen autoni oli niin pieni ja kevyt, että sen sain ihan itsekseni työnnettyä takaisin tielle. Ei onnistuisi nykyautoilla.
Eikä tuota hintaakaan saattanut moittia, sillä maksoin uudesta Pompannapista 8000mk eli n. 9 274€
Tulee vaan mieleen,
jotta kannattaisi nykyisinkin olla pieniä autoja ns. kauppakasseiksi ja niille, joilla ei ole kiirettä. Tai niille, joilla ei ole tarvetta näyttää muille.
Pompannapista on nykyisin myös sähköautoversio, mutta hinta kyllä rajoittaa monen hankintaa. Reilun 30 000€ on paljon pikkuruisesta autosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan ajatuksella: "Niinkuin toivot muiden kohtelevan sinua, niin kohtele sinä muita."