Moni surkuttelee yksin asumista. Miksi ihmeessä? Eikö ole kerrassaan mahtavaa, kun voi olla just niinkuin tahtoo?! Jos haluan lukea lehteä tai selata kännykkää kahvin tai ruokailun aikana, se ei haittaa yhtään ketään. Jos haluan mennä nukkumaan klo 21 tai toisaalta klo 03, sekään ei häiritse ketään. Siivoan, kun siltä tuntuu ja syön ihan sitä, mikä sattuu kulloinkin maistumaan. Jos en just nyt halua siivota, en siivoa. Mikäli joku tulee yllättäen käymään (ai nykysinkö, kuulemma sellainen ei kuulu enää hyviin tapoihin!), ja häntä häiritsee huushollissani jokin, muistutan: en mä pidä ovesta kiinni, joten täältä saa poistua, jos ei kelpaa. Yksin voin kuunnella sitä musiikkia tai katsoa sitä tv-ohjelmaa, mitä haluan ilman, että asiasta täytyy neuvotella jonkun kanssa. Voi että, asiassa on paljon hyvää! 👏👏
Onhan se silti totta, että ei kaikki oo niin hyvää. Yksin asuminen tulee kalliiksi, kun ei ole ketään jakamassa kuluja. Joskus ois kiva höpötellä toisen kanssa vaikka aamuun asti tai käpertyä toisen kainaloon vähäksi aikaa. Niin, tai ottaa se toinen kainaloon.
Oli miten oli, minusta yksin asumisessa on niin paljon hyviä puolia, että en olis valmis muuhun ratkaisuun. Paras ratkaisu kai olisi (huom! kai), että joku merkityksellinen ihminen asuis vaikka samassa talossa, mutta omassa huushollissaan... 🤔😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan ajatuksella: "Niinkuin toivot muiden kohtelevan sinua, niin kohtele sinä muita."