Uutisissa kerrotaan, että erityisesti nuoret aikuiset ovat huolissaan vanhenemisestaan. Moni on huolissaan, saavatko he enää ollenkaan eläkettä tai tarvitsemiaan hyvinvointipalveluja. Mielenkiintoista sekin, että vuonna 2024 vastaajat pitivät Suomea iäkkäiden kannalta huonompana maana kuin vuonna 2022.
Suuri osa aikuisista toteaa, että vanhuuteen tulee alkaa varautua viimeistään viisikymppisenä. Näin moni on myös tehnyt. Sen sijaan koetaan, että yhteiskunta ei valmistaudu joko mitenkään tai ainakin huonosti vanhenevan väestön tarpeisiin. Tästä viimeisestä olen kyllä pitkälle samaa mieltä, sillä jatkuva toisto omaisten vastuulle on lähinnä ärsyttävää. Ensinnäkin, nykyelämä vaatii ihmisiltä todella paljon. Onko aikuisilla voimia hoitaa omaisiaan, kun eivät tahdo jaksaa itseäänkään?! Toisaalta monet nykyaikuiset ajattelevat, että heillä tulee olla runsaasti vapaa-aikaa, jota ei minkäänlaiset vastuut saa rajoittaa. Toiseksi, miten asiat hoituvat, kun omaisia ei ole? Tämä seikka jää jatkuvasti kaiken keskustelun ulkopuolelle! Kuitenkin tällaisia kansalaisia on varsin paljon.
Minä uskon, että noiden taloudellisten asioiden lisäksi pelkoa tuo toisaalta yksinäisyys, joka selvitysten mukaan on suurempi ongelma kuin sydän- ja verisuonisairaudet, ja median luoma negatiivinen kuva vanhuudesta. Uutisissahan kerrotaan kaikki kauheudet asiaan liittyen, mutta hyvin harvoin mitään positiivista vanhuudesta.
❓Mikä on se keino / ne keinot, joilla vanheneminen voidaan kokea yhtenä elämänvaiheena, joka voi olla myös todella monipuolisten elämysten aikana?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan ajatuksella: "Niinkuin toivot muiden kohtelevan sinua, niin kohtele sinä muita."